Alepposta tuli eilispäivän uutinen. En usko, että pahat
voittivat ja hyvät hävisivät – enkä toisinpäin. Uskon totuuden hävinneen jo
aikoja sitten ja ihmisyyden olevan katoava luonnonvara. Historian kirjoittajat,
jotka saattavat etsiä myös totuutta, kokoavat tarinansa fragmenteista, joita
voittajat jättävät jälkeensä. Hävinneiden jäljet pyyhitään kuin Karthago
maailmankartalta, eikä kukaan enää muista mikä olikaan totta ja mikä mukamas
höynähtäneiden vanhusten tarinoita. Tait(eist)avat totuuden etsijät voivat
kuitenkin tavoittaa todellisuuden sellaisena kuin se joskus vallitsi ja kertoa
ihmisille mistä me tulemme ja keitä olemme. Tulen todistamaan lauseeni todeksi
esittelemällä teille viimeisimpien mullistavien tutkimusteni tuloksia.
Lopetettuani edellisen tutkimusprojektini ihmisyyden
luotaamisesta Lähi-idässä, aloin muistella menneitä ihmiskokeitani 2000-luvun alussa,
kun aloin kiinnostua ihmistieteistä. Avasin vanhat sinetöidyt asiakirjat ja salakieliset
muistiinpanoni muinaistutkimuksen opiskeluaikoinani kehittelemästäni teoriasta
ihmismielen avaamisesta arkeologian ja psykologian epäpyhän allianssin avulla.
Nimesin tämän uuden tieteenhaaran jo silloin arkeopsykologiaksi ja menetelmäni opittiin tuntemaan
tiedeyhteisössä henkisen tasokaivauksen (spiritual
mindfucking) nimellä. Teoriani kehittäminen kuitenkin jäi kesken, kun kateellisten
kollegoiden kollegio kaatoi tieteellisen urani yliopistolla ja minut
pakotettiin luopumaan lupaavasta urastani leimaten minut mielenterveydellisistä
haasteista kärsiväksi persona non grataksi. Minua valmisteilla vastaan olevan valeoikeudenkäynnin
vältin suostumalla pitkälle kuntoutusjaksolle pohjoiseen, entisille
vankileirien saariston pahoille ja kylmille maille. Tiesin kyllä, ettei
laboratorioni salaista sijaintia voisi selvittää ja ihmiskokeideni jäljet olin
peitellyt paremmin kuin Kyllikki Saaren suohaudan, mutta valitsin karkotukseni
petyttyäni ihmisiin.
Nyt viimeisiä taidevankileirivuosia viettäessäni olen sekä
sisäisistä, että ulkoisista vetoomuksista johtuen päättänyt palata totuutta
etsimään. Miltei 20 vuotta ensimmäisten luvattomien ihmiskokeideni jälkeen
muistiinpanoni avautuivat minulle nyt uudessa valossa ja koin hengellisen ja
älyllisen heräämisen teorioitani uudelleen tarkastellessa. Välittämättä siitä,
että metodini tulevat rikkomaan sekä ihmisten laatimia lakeja että inhimillisestä
alkuperästäni periytyviä sisäänkirjoitettuja moraalisia koodekseja, en voi olla
suorittamatta tätä pyhää tehtävää, jonka koen minulle tämän maailman tuolta
puolen annetuksi. Esittelen teille nyt teoriasta praksikseksi kehittämäni tieteellisen
menetelmän tuloksia selvittäessäni Suomen maaperän ensimmäisten todellisten
asukkaiden kulttuuria ja mieltä. Saavuttamieni uraauurtavien tutkimustulosten
ja mullistavien kaivauslöytöjen perusteella olen taiteen menetelmin kyennyt
aloittamaan äärimmäisen kuluttavan ja järkeäni ravistelevan prosessin ensimmäisen
suomalaisen ihmisenkaltaisen olennon - Homo
Utopaea Gunnarus - pääkallon rekonstruktiosta.
Anon vielä lopuksi, että lopetat lukemisen tähän, jos
suvussasi on alttiutta murtuvalle mielelle, perimässäsi ylitsevuotavan
herkkyyden geenejä, äitilinjassasi hysteerisyyttä, esi-isilläsi väkijuomiin
hukkumista tai kammoat kuulla totuuden…
 |
| Homo Utopaea Gunnarus - teelmä. 30cm x 25cm x 30cm, veistettyä kuusta. (Kuvaa muokattu persoonallisuuden suojaamiseksi) |
