Homo Utopaea Gunnarus - Prosessi kuvin

Alkupalikka. Liimapuuta 35x35x35cm. Raakatyöstö, vannesaha, kirves, taltta.

Sivuprofiili ja luonnosapuja.

Kirveestä on siirrytty talttaan ja nuijaan. Kallon alapuolelle on jätetty työstötuki.

Talttojen rinnalle ovat tulleet viilat. Kallo alkaa löytää muotoaan.

Yksityiskohta kallon halkeamien kaivertamisesta.

Hiotun ja viimeistellyn pinnan hiekkapuhalluspäätös  emmitytti.

Kultahampaan takomisessa kesän puukkokurssista oli apua.

Pintakäsittelyn oikea yhdistelmä löytyi lukuisien kokeilujen ja sattuman kautta.

Ripustussuunnitelma. Katsoja kohtaa kallon silmästä silmään.

Ripustukseen liittyvää kallonporausta.

Homo Utopaea Gunnarus ja lähtökohtana olleita luonnoksia.

Homo Utopaea Gunnarus - Arkeopsykologian uusi tuleminen!

Alepposta tuli eilispäivän uutinen. En usko, että pahat voittivat ja hyvät hävisivät – enkä toisinpäin. Uskon totuuden hävinneen jo aikoja sitten ja ihmisyyden olevan katoava luonnonvara. Historian kirjoittajat, jotka saattavat etsiä myös totuutta, kokoavat tarinansa fragmenteista, joita voittajat jättävät jälkeensä. Hävinneiden jäljet pyyhitään kuin Karthago maailmankartalta, eikä kukaan enää muista mikä olikaan totta ja mikä mukamas höynähtäneiden vanhusten tarinoita. Tait(eist)avat totuuden etsijät voivat kuitenkin tavoittaa todellisuuden sellaisena kuin se joskus vallitsi ja kertoa ihmisille mistä me tulemme ja keitä olemme. Tulen todistamaan lauseeni todeksi esittelemällä teille viimeisimpien mullistavien tutkimusteni tuloksia.

Lopetettuani edellisen tutkimusprojektini ihmisyyden luotaamisesta Lähi-idässä, aloin muistella menneitä ihmiskokeitani 2000-luvun alussa, kun aloin kiinnostua ihmistieteistä. Avasin vanhat sinetöidyt asiakirjat ja salakieliset muistiinpanoni muinaistutkimuksen opiskeluaikoinani kehittelemästäni teoriasta ihmismielen avaamisesta arkeologian ja psykologian epäpyhän allianssin avulla. Nimesin tämän uuden tieteenhaaran jo silloin arkeopsykologiaksi ja menetelmäni opittiin tuntemaan tiedeyhteisössä henkisen tasokaivauksen (spiritual mindfucking) nimellä. Teoriani kehittäminen kuitenkin jäi kesken, kun kateellisten kollegoiden kollegio kaatoi tieteellisen urani yliopistolla ja minut pakotettiin luopumaan lupaavasta urastani leimaten minut mielenterveydellisistä haasteista kärsiväksi persona non grataksi. Minua valmisteilla vastaan olevan valeoikeudenkäynnin vältin suostumalla pitkälle kuntoutusjaksolle pohjoiseen, entisille vankileirien saariston pahoille ja kylmille maille. Tiesin kyllä, ettei laboratorioni salaista sijaintia voisi selvittää ja ihmiskokeideni jäljet olin peitellyt paremmin kuin Kyllikki Saaren suohaudan, mutta valitsin karkotukseni petyttyäni ihmisiin.

Nyt viimeisiä taidevankileirivuosia viettäessäni olen sekä sisäisistä, että ulkoisista vetoomuksista johtuen päättänyt palata totuutta etsimään. Miltei 20 vuotta ensimmäisten luvattomien ihmiskokeideni jälkeen muistiinpanoni avautuivat minulle nyt uudessa valossa ja koin hengellisen ja älyllisen heräämisen teorioitani uudelleen tarkastellessa. Välittämättä siitä, että metodini tulevat rikkomaan sekä ihmisten laatimia lakeja että inhimillisestä alkuperästäni periytyviä sisäänkirjoitettuja moraalisia koodekseja, en voi olla suorittamatta tätä pyhää tehtävää, jonka koen minulle tämän maailman tuolta puolen annetuksi. Esittelen teille nyt teoriasta praksikseksi kehittämäni tieteellisen menetelmän tuloksia selvittäessäni Suomen maaperän ensimmäisten todellisten asukkaiden kulttuuria ja mieltä. Saavuttamieni uraauurtavien tutkimustulosten ja mullistavien kaivauslöytöjen perusteella olen taiteen menetelmin kyennyt aloittamaan äärimmäisen kuluttavan ja järkeäni ravistelevan prosessin ensimmäisen suomalaisen ihmisenkaltaisen olennon - Homo Utopaea Gunnarus - pääkallon rekonstruktiosta. 

Anon vielä lopuksi, että lopetat lukemisen tähän, jos suvussasi on alttiutta murtuvalle mielelle, perimässäsi ylitsevuotavan herkkyyden geenejä, äitilinjassasi hysteerisyyttä, esi-isilläsi väkijuomiin hukkumista tai kammoat kuulla totuuden…

Homo Utopaea Gunnarus - teelmä. 30cm x 25cm x 30cm, veistettyä kuusta. (Kuvaa muokattu persoonallisuuden suojaamiseksi)

Aleppon nousu ja tuho - Mid Season Sale

Aleppo - Mid Season Sale. Akryyliä ohutpeitteelle 5m x 1,5m

Muutin lopulliseen työhön Aleppon nimen jälkeistä kuvitusta. Lähdin pois lapsiruumisaiheesta ja halusin olla vähän vähemmän alleviivaava ja enemmän ajatuksia herättävä. Mid Season Sale toimi mielestäni paljon paremmin. Harmi vain, että materiaalivalintani osoittautuivat lopulta amatöörimäisiksi. Lämpötilan pysytellessä plussan puolella olis akryylimaali varmasti jollain lailla pysynyt pressun muovipinnan päällä, mutta pakkasessa vesiohenteinen maali muodostui lähinnä halkeilevaksi ja lohkeilevaksi kalvoksi pressun päälle.

Uutiset Aleppon sortumisesta lisäsivät haluani ripustaa teos nopeasti valitsemalleni paikalle, ennen kuin ajankohtaisuus olisi täydellisesti ohi. Marraskuun viimeisenä iltana oli tarkoitus käydä ripustamassa teos täällä Oulussa Alakanavansillan kaiteeseen Tuiran kaupunginosassa. Teos olisi saanut kauniit kehykset sillan puolikaaresta ja näkymän Toivoniemeen kanavalle päin sekä sitä reunustavalle kevyenliikenteenväylälle. Toinen vaihtoehtoni oli ripustaa teos sillankaiteeseen Bertel Jungin tielle, jollon alla menevän 847-tien autoilijoista olisi saanut suuren yleisön. Valitsin kuitenkin Alakanavan sillan kauniimman tilan vuoksi. Pressua parvekkeelta kokoon kääriessäni huomasin kuitenkin, että pelkoni teoksen hauraudesta olivat totta ja maalaus rapistui käsiini. Olisin ehkä saanut teoksen suhteellisen ehjänä parvekkeelleni lasia vasten, mutta ideani oli viedä teos julkiseen tilaan ei kotiini ja vielä vähemmän kliiniseen näyttelytilaan. Hain vielä seuraavana päivän spraymaaleja ja aikomukseni oli pingottaa pressu puiden väliin ja maalata teos uudelleen ulkona pakkasesta huolimatta. Maalauskokeilu parvekkeella kuitenkin paljasti, että spraymaaliakaan ei varsinkaan pakkasessa kiinnittynyt pressun muovikalvoon.  Tyhmä minä.

Tätä kirjoittaessa Aleppon viimeisetkin vastarinnan pesäkkeet ovat siirtymässä Syyrian hallituksen joukoille ja Aleppon tarinassa alkaa uusi luku. Joten tavallaan oma prosessini seurasi draaman kaarta tahtomattaan. Rakensin Aleppon ja tuhosin sen ennenkuin se ehti kunnolla noustakaan.  Olisi pitänyt dokumentoida videokuvaamalla, kun lakaisen lohkeilevat maalit Aleppon nimen ja mainoksen yltä. Se olisi ollut osuva performanssi. Yksin tehdessä tällaiseen ylellisyyteen minulla ei kuitenkaan ollut varaa. 

Oppia ja ikä kaikki.

Tottakai olen turhautunut prosessin kliimaksi valumisesta hukkaan. En kuitenkaan ajattele, että työtunnit paloivat turhaan. Tämä oli prosessi, ajatusketju ja elin teokseni kautta jonkinlaisessa oudossa vuorovaikutuksessa seuraten uutisia Aleppon piirityksen vaiheista.  Jäihän tästä käsiin prosessipäiväkirja ja kasa hilseilevää maalia parvekkeelle ja oppia kantapään kautta. Jään kokoamaan ajatuksiani uudelleen.

Prosessia materiaaliongelmista huolimatta

Kuten arvelinkin akryyliseinämaalin levittäminen muovipinnitetulle pressulle ei ole kestävä ratkaisu. Vähän kuin yrittäisi maalata teflonille. Ehkä pressun pintaa olisi pitänyt hioa, mutta yksiöni ei ole mikään ateljee, joten en alkanut hiomaan tilassa, jossa elän, hengitän, nukun ja syön. Pressu oli pakko taitella kasaan maalin kuivuttua, että mahtuisin elämään asunnossani.  Kasassa olleessaan maalipinnat tarttuivat toisiinsa ja laskoksia avatessa jälki oli kuvan mukaista. En takerru ongelmiin, vaan keskityn mahdollisuuksiin ja jatkan prosessia.

Akryylimaalin ja pressun epäpyhä allianssi

Maalaan pressubanderollini kahdessa osassa. Pystyn levittämään lattialleni 2,5m levyisen kaistaleen kerrallaan ja työstän siis puolikkaan kerrallaan. Pikkutelani osoittautui sopivan levyisiksi kirjaimiin, joten paperille piirretyn suunnitelmani totetuttaminen on suhteellisen helppoa ja nopeaa. 

Alepasta Aleppoon

Olen kierrellyt kaupunkia paljon ja miettinyt teokselleni sijaintia. Olen asettanut sijainnille kaksi ehtoa. 1) Paikan on oltava huomiota herättävä ja mahdollisimman monen ohikulkijan havaittavissa 2) Ripustuspaikan on oltava julkista tilaa, eikä yksityistä tai yhtiön hallitsemaa. Muutamaa siltaa olen katsonut sillä silmällä.

Suunitelma

Prologi

Oikeastaan menetin suuremman mielenkiinnon alkuasetelmaani, mutta aloin silti luoda ensimmäisen kipinäni mukaisesti suurta banderollia. Ostin 5m x 1,5m pressun ja maalaan siihen seinämaaleilla näkemykseni. Olen luopumassa parvekkeeni käytöstä näyttelytilana. Ensinnäkin rakastan seitsemännen kerroksen näköalamaisemaani ihan liikaa, että peittäisin sen banderollillani. Toiseksi julkisen tilan haltuunotto sopii aiheeseeni paremmin. 

Vuosi 0

Utopia olisi kaunis visio kansasta ja päättäjistä, jotka olisivat lukeneet historiansa ja joiden toiminta ja päätöksenteko perustuisivat etiikkaan ja tietopohjaiseen ajatteluketjuun. Vaalit Yhdysvalloissa olivat hyvä muistutus siitä kuinka alkeellinen ja johdateltavissa oleva laumaeläin ihminen on. Mielikuvat ovat vahvempia kuin järki. Tunne voittaa todellisuuden. Voimme katsoa peiliin katsoessamme päättäjiämme. Ajattelu on katoava luonnonvara. Jos Linkolalla olisi kännykkä, soittaisin ja kysyisin pääseekö kämppikseksi. 

Enemmistön utopia on vähemmistön dystopia.

Perspektiivivääristymä

Parvekkeelta ulos tuijotellessani havaitsin mielenkiintoisen perspektiivi-ilmiön käytännössä. Oikealla olevan voimalaitoksen piipun savut ja vasemmalla olevan paperitehtaan piippujen savut antavat illuusion siitä, että tuuli kävisi vastakkaisilla puolilla Oulua eri suunnista.  Mielenkiintoinen esimerkki havainnon ristiriitaisuudesta tietoon ja perspektiivi-ilmiöön käytännössä. Alla olevan kartan avulla selitin ilmiön itselleni. Punaiset pyrpylät kuvaavat savuja ja keltaiset nuolet ovat katselulinjoja kotini parvekkeelta. Perspektiivi luo harhan siitä, että savut kulkisivat vastakkaisiin suuntiin. Tavallaan kulkevat - havainnossa, eivät todellisuudessa.

Todellisuus