Kuten arvelinkin akryyliseinämaalin levittäminen muovipinnitetulle pressulle ei ole kestävä ratkaisu. Vähän kuin yrittäisi maalata teflonille. Ehkä pressun pintaa olisi pitänyt hioa, mutta yksiöni ei ole mikään ateljee, joten en alkanut hiomaan tilassa, jossa elän, hengitän, nukun ja syön. Pressu oli pakko taitella kasaan maalin kuivuttua, että mahtuisin elämään asunnossani. Kasassa olleessaan maalipinnat tarttuivat toisiinsa ja laskoksia avatessa jälki oli kuvan mukaista. En takerru ongelmiin, vaan keskityn mahdollisuuksiin ja jatkan prosessia.
 |
| Akryylimaalin ja pressun epäpyhä allianssi |
Maalaan pressubanderollini kahdessa osassa. Pystyn levittämään lattialleni 2,5m levyisen kaistaleen kerrallaan ja työstän siis puolikkaan kerrallaan. Pikkutelani osoittautui sopivan levyisiksi kirjaimiin, joten paperille piirretyn suunnitelmani totetuttaminen on suhteellisen helppoa ja nopeaa.
 |
| Alepasta Aleppoon |
Olen kierrellyt kaupunkia paljon ja miettinyt teokselleni sijaintia. Olen asettanut sijainnille kaksi ehtoa. 1) Paikan on oltava huomiota herättävä ja mahdollisimman monen ohikulkijan havaittavissa 2) Ripustuspaikan on oltava julkista tilaa, eikä yksityistä tai yhtiön hallitsemaa. Muutamaa siltaa olen katsonut sillä silmällä.
 |
| Suunitelma |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti